Korpin kuusen kannon alla

Yule on jo takanapäin, mutta henkilökohtaisen elämän tuomat muutokset eivät antaneet siimaa reaaliaikaiseen päivittämiseen. Alttari sai kuitenkin kokonaan uuden pohjan, kun lipastosta alkoi loppua tila.   Seinällä olevat yksityiskohdat ovat vieläkin vinksallaan, mutta niiden on kyllä määrä jossain kohtaa hakea tasapaino alttarin kanssa samaan linjaan. Alttarilla paloi useampana iltana omenan tuoksuiset kynttilät. Kristalleina toimi vuorikiteet, ruusukvartsit, tiikerinsilmä, ametisti, pyriitti, turkoosi ja peridootti. Pentagrammin keskellä odotti siunattu yulekäpy ja sen yläpuolella yula-halko.

Mikä on yule? Muinainen talvijuhla, joka sittemmin aikojen saatossa sai kristillisiä piirteitä ja suomennettiin jouluksi. Tällä juhlistetaan auringon paluuta ja päivän pidentymistä talviseisauksen päivänä 21.12. tai 22.12., jolloin päivä on lyhimmillään. Yulea pidetään päivänä, jolloin jumalatar synnyttää aurinkojumalan, joka ennustaa valon eli auringon paluuta. Talvipäivänseisaus on täydellinen hetki katsoa eteenpäin ja aloittaa uutta. Se on myös toivon aikaa, sillä päivät alkavat pidentyä ja kevät, sekä sen tuomat luonnon antimet palaavat saavutettaviin. Ostara ja beltane ovat kuitenkin virallisia kevään saapumisen juhlia. Yule-halko Yleisin tapa juhlistaa yulea ja taata tulevan vuoden sato, on valmistaa yule-halko ja polttaa se seisauspäivänä. Aikanaan se oli suuri hedelmäpuun halko, mutta 1800 -luvulla se muotoutui hiljalleen leivonnaiseksi. Allekirjoittanut itse valmisti yule-halon pienestä männyn oksasta, jonka koristelin asiaan kuuluvin objektein(=valkoinen, vihreä ja punain