UKK

Mitä on wicca?

Wicca tai wiccalaisuus on uuspakanismin muoto, jonka on kehittänyt nykyiseen muotoonsa Gerald Brosseau Gardner. Se on luotu yhdistelemällä muinaisia eurooppalaisia luonnonuskomuksia ja liittämällä niihin seremonioita ja rituaaleja. Inspiraationa on mitä luultavammin toiminut vapaamuurarien, temppeliherrojen, kabbalistien, maagikkojen ja okkultisti, Aleister Crowleyn tuotoksia. 

Wicca on epähierarkinen ja dogmivapaa uskonto, eli siinä ei ole mitään tiettyä uskonjärjestelmää. Kantava peruslähtökohta on kunnioittaa kaikkea elämää ja iloita siitä. Maailmankuva taas on panteistinen ja polyteistinen, eli jumalia ja jumalattaria on useita ja ne ovat kaikkialla ja kaikessa. Wiccat mieltävät ihmisen tasavertaiseksi osaksi luontoa ja keskittyvät sen yhteyden palauttamiseen ja ylläpitoon. 

Onko wicca mustaa magiaa?

Wicca ei suoranaisesti ole "mustaa tai valkoista magiaa", vaan tasapainottelee sen kaiken keskellä. Jokainen wiccan harjoittaja on itse vastuussa itsestään ja teoistaan. Moni kuitenkin seuraa Wiccan Redeä "An Ye Harm None, Do What Ye Will" eli karkeasti suomennettuna "tee mitä haluat, kunhan se ei satuta muita". Puhtaasti kaiken pohjana on kulkea oman tahdon tietä, kunnioittaa elämää ja nauttia siitä. Kukin sen tulkitkoon miten tahtoo.

Onko noita ja wicca sama asia?

Ei. Voit olla noita, vaikket olisikaan wicca ja voit olla wicca, vaikket olisikaan noita. Hyvin moni wicca kuitenkin harjoittaa jonkin asteista noituutta tai magiaa, ei heistä jokainen silti koe olevansa noita ja se on lähinnä jokaisen oman mieltymyksen mukainen nimitys, jota tulee kunnioittaa. Wicca on uskonto, noituus maallista harjoitusta.

Ketä palvon, jos olen wicca?

Wiccat valitsevat jumaluutensa - tai tulevat jumaliensa valitsemiksi - vapaasti mistä tahansa uskonnosta. Klassinen jumalpari on Kolmoisjumalatar ja Sarvipäinen Metsästäjä. Usein kuitenkin keskitytään siihen, että feminiininen ja maskuliininen ovat keskenään tasapainossa ja niiden välinen tarina ja kanssakäyminen näkyy rituaaleissa. Jokaisella wiccalla ei välttämättä ole tiettyjä jumalia tai edes useampaa jumalaa. Tärkeintä on se, että tuntee itse olonsa mukavaksi ja kotoisaksi harjoituksissaan. Uskonnollinen kokemus ja jumaluuksien hahmottaminen on jokaisen oma ja henkilökohtainen asia.

Pitääkö uskoa uudelleensyntymään?

On melko yleistä wiccojen keskuudessa, että uudelleensyntymistä pidetään tavanomaisena. Siihen uskominen ei kuitenkaan ole mikään määritys ja pakko, kuten ei mikään muukaan wiccalaisuudessa.

Mitä suuntauksia wiccoilla on?
Karkeasti wiccat voidaan jakaa kahteen osioon, eli tradwiccaan ja neowiccaan, jotka taas jakautuvat moniin, moniin ja taas moniin eri alasuuntauksiin. Tradwicca itsessään on traditionaalista harjoitusta, vaikka siinä onkin liikkumavaraa luovaan työskentelyyn. Tradwicca myös usein kuuluu coveniin. Neowicca taas on enemmänkin liukuvaa harjoitusta, joka mukautuu yksilön vapauden ja intuition mukana toimivaan harjoittamiseen. Solitaariset wiccat harjoittavat uskontoaan yksin, joko tahattomasti yksin, tai omasta valinnastaan. Eklektinen wicca on solitaaristen wiccojen rinnalla yksi yleisimmistä suuntauksista. Se antaa hyvin paljon liukumavaraa harjoittamiselleen, sillä ekletiselle wiccalle ominaista on poimia itselleen sopivia harjoitteita ja osia muista magian alueista. Elementaalinen wicca keskittyy hyödyntämään rituaaleissaan ja seremonioissaan viittä elementtiä: ilma, tuli, maa, vesi ja henki. Perinnöllinen wicca taas on syntynyt wiccaperheeseen ja harjoittaa uskontoaan, kuten on vanhemmiltaan oppinut. Sekulaariwicca harjoittaa magiaa, noituttaa ja/tai rituaaleja, muttei tunne yhteyttä jumaliin tai jumalattariin. 

Mitä on noituus?
Noituus on sekulaarista, eli maallista harjoittamista. Se perustuu energioiden ohjaamiseen ja vanhoihin, entisaikoina käytettyihin poppaskonsteihin. Se ei siis missään nimessä ole verrattavissa televisiosarjojen ja kirjojen taikuuteen, jossa ammutaan tulipalloja ja lennetään loitsituilla kengillä. Noituus ei myöskään ole Saatanan palvomista, eikä sillä ole mitään tekemistä kenenkään palvomisen kanssa. Noituus itsessään on hyvin monipuolista ja tapoja sen harjoittamiseen on lukemattomia; kynttilämagiaa, loitsupulloja, -palloja ja -purnukoita, narumagiaa, nukkemagiaa, voodoo, hoodoo, tarot -ennustaminen, riimut, liemet ja eliksiirit, puhutut loitsut, kiroitetut loitsut, pussukat, nyssykät... 

Miten voin aloittaa noituuden harjoittamisen?
Kuvitellaan, että ollaan siinä pisteessä, että on luettu isosti kirjoja ja selattu nettiä ja tutustuttu aiheeseen sen verran, että ymmäretään, mistä on kyse. Itse aloitin simppelisti tarot -korteilla ja pussukallisella erilaisia kristalleja. Sitä seurasi oma, magialle omistettu suolapussukka ja liuta erivärisiä kynttilöitä ja siitä laajensin oman tietämykseni mukaan muihin tarvikkeisiin. Itsessään noituminen ei vaadi mitään tarvikkeita, mutta asioiden konkretisoiminen johonkin fyysiseen - ja tietysti esimerkiksi useilla yrteillä/mausteilla on loitsuja vahvistavia ominaisuuksia - helpottaa harjoittamista. Täältä löytyy TOP 5 noidan perusasiaa.

Mikä on alttari?
Alttari on pieni, maagiselle työlle omistettu alue. Se voi olla kokoaikainen, kasaan kerättävä, matkaversio tai sen voi kuvitella vain mielessään. Sen äärellä on helppo keskittyä olennaiseen - loitsimiseen, hiljentymiseen, muuhun magiatyöhön - kun alue on pyhitetty kokonaan siihen tarkoitukseen. Usein alttarilta löytyy alttariliina, suolaa pitämään ympäristön energiat puhtaana, kynttilöitä, athame/sauva, jumalhahmo, suitsukkeita, luonnonmateriaaleja, kristalleja, pentagrammi... Mikään kuitenkaan ei ole pakollista, vaan jokainen alttari on omanlaisensa ja omistajansa näköinen.